Arvoisat kaupunginvaltuutetut, arvoisa kaupunginjohto ja muu virkakunta, hyvät kuulijat
Kiitos luottamuksesta. On merkittävä kunniatehtävä voida toimia kotikaupungin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana. Ja sitä kautta nuorena rovaniemeläisenä viestittää täältä Lapin pääkaupungista sitä vahvaa tulevaisuudenuskoa, jota meillä pohjoisessa on.
Lappi on viimeisten vuosien aikana alkanut näyttäytyä kansallisesti tarkasteltuna todellisena mahdollisuuksien maakuntana. Nopeasti kehittynyt ja paljon uusia työpaikkoja luonut matkailuelinkeino on saanut rinnalleen uuden kasvualan maaperämme malmivaroja hyödyntävästä kaivosteollisuudesta, joka toivottavasti myös edelleen luo uusia mahdollisuuksia perinteisestikin maakunnassamme vahvan metalliteollisuuden tulevaisuuden kehitysnäkymille.
Metsävarojemmekin kestävä hyödyntäminen on perinteisen teollisuuden murroksesta huolimatta todennäköisesti yksi keskeisiä kasvualoja täällä pohjoisessa. Metsiemme kasvun kestävää hyödyntämistä hyvinvoinnin tukijalaksi pääsemme tänään myös kaupunginvaltuustossa käsittelemään niiltä osin, että kaavoituksen puolesta Rovaniemellä on tulevaisuudessa mahdollisuudet tuottaa maakunnan omista raaka-aineista lämpöä ja sähköä Rovaniemen ja laajemminkin Suomen tarpeisiin.
Näiden luonnonvarojemme kestävään hyödyntämiseen liittyvien kehityskulkujen rinnalla Lapissa ja erityisesti Rovaniemellä kehittyy myös nyky-yhteiskunnan kaikkein tärkeimpien luonnonvarojen - tiedon ja osaamisen – eteenpäinvieminen. Korkeakoulumme vahvistuvat omilla vahvuusalueillaan ja yhtenä esimerkkinä tästä olemme hyvin todennäköisesti päätymässä koko EU:n arktisen informaatiokeskuksen sijoittumispaikaksi.
Tämä valtuustokausi alkoi kaksi vuotta sitten Suomen talouden sukeltaessa toisen maailmansodan jälkeisen ajan syvimpään lamaan, joka johtui lähes täydellisestä maailmankaupan hetkellisestä pysähtymisestä. Globaalissa taloudessa suhdanteiden muutokset ovat kuitenkin niin nopeita, että lama on kääntynyt jo kansantalouden mittareilla mitattuna ripeäksi kasvuksi ja Suomen ja Rovaniemen voidaan nähdä selviytyneen lamasta hyvin.
Suuret kehityskulut globaalin talouden kilpajuoksun kiristyessä ja maamme väestörakenteen muuttuessa kulkevat kuitenkin väistämättä sellaista uraa, että joudumme tulevaisuudessa tekemään yhä lujemmin töitä saavuttaaksemme myös jatkossa sellaisen hyvinvoinnin tason, johon olemme saaneet viimeisten vuosikymmenten aikana tottua.
Pääministeri Mari Kiviniemi toistikin eilen Yleisradion pääministerin haastattelutunnilla toivomuksensa yhteiskuntasopimuksesta, jossa hyvin laajasti koottaisiin yhteisiksi toimenpiteiksi suomalaisten tahtotila hyvinvointimme säilyttämisestä. Koska käytännössä 2/3 siitä, minkä me ymmärrämme suomalaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi, järjestetään kuntien ja kaupunkien toimesta, ei tällainen laaja yhteiskuntasopimus toteutuessaan voi olla koskettelematta kuntien toimialaa hyvinvoinnin käytännön järjestäjänä.
Kunnille tullaan siis hyvin todennäköisesti lataamaan paljon odotuksia poliittisen päätöksenteon vahvistamisesta, toimintansa tehokkuuden lisäämisestä sekä strategisen johtamisen kehittämisestä, jotta valtiovallan tavoittelemat päämäärät olisivat saavutettavissa. Kuntaliitoksen viisi vuotta sitten läpikäynyt kotikaupunkimme on ollut edelläkävijänä suomalaisella kuntakentällä vastaamassa näihin haasteisiin ja tarttumassa eteemme avautuviin mahdollisuuksiin. Olen varma, että olemme sitä myös jatkossa.
