Kun kotimaamme kesää ihailee lapsuusmaisemissani Käsivarren karuilla tuntureilla, ei välttämättä heti uskoisi, että Suomi on maanviljelysmaa. Sitä Suomi ehdottomasti kumminkin on; maailman pohjoisin sellainen. Ja itse asiassa ehkä se on helppokin uskoa, koska keskiyön aurinko kypsyttää yöttömän yön Lapissa luonnonmarjat ja kasvimaan mansikat makeammiksi, kuin missään muualla maailmassa. Ja kun suomalaisista kesäpöydän antimista puhutaan, ei hyvässä maussa Lapin herkuille jää yhtään jälkeen varsinaissuomalainen varhaisperuna, eivätkä mitkään muutkaan kotimaan antimet tunturien rinteiden ja Suomenlahden väliltä. Puhdas luonto ja pitkien kesäpäivien valo antavat kotimaiselle ruoalle erinomaisen maun joka puolella Suomea.
Paitsi, että suomalainen ruoka maistuu hyvälle, on se myös muilta ominaisuuksiltaan erinomaista. Kun maaperä, ilma ja vedet ovat saasteettomia, on terveellisen ja ravitsen ruoan tuotannolle olemassa erinomaiset puitteet. Vaikka pohjoinen sijainti ja kasvukauden lyhyys tuovat suomalaiselle viljelylle omat haasteensa, tuo kylmä ilmasto samalla myös ehdottomia vahvuuksia. Suomalaisessa viljelyssä ei tarvitse käyttää edes murto-osaa kasvinsuojeluaineita, verrattuna määriin, joita vaikkapa eteläisessä Euroopassa käytetään. Suomalaisessa ruoantuotannossa olosuhteiden ohella myös osaaminen on maailman huippua. Suomalaiseen ruoantuotantoon ei tarvita antibiootteja, eikä hormoneja. Ja kun otetaan vielä huomioon korkeatasoinen suomalainen elintarvikevalvonta, voidaan kotimaisen ruoan laadusta mennä sataprosenttiseen takuuseen.
Vaikka lähiruoka on ehdottomasti nouseva trendi niin meillä Suomessa, kuin laajemminkin Euroopassa, voisi kumminkin hyvin kuvitella, että otettaessa huomioon kaikki ruoantuotantomme vahvuudet, olisi laadukkaalle suomalaiselle ruoalle kasvavaa kysyntää myös maamme rajojen ulkopuolella. Ja näin varmasti olisikin, jos suomalainen ruoka onnistuttaisiin vielä entistä paremmin tuotteistamaan ja markkinoimaan. Meillä kuluttajilla on valtavan paljon erilaisia preferenssejä nauttimamme ravinnon ja sen tuotannon suhteen. Pelkkä luomustandardi ei selvästikään ole riittänyt vastaamaan kuluttajien monenkirjaviin toiveisiin, eikä luomaan toimivia Euroopan laajuisia markkinoita, joilla puhtaat, turvalliset ja ravitsevat raaka-aineet saisivat arvoisensa aseman ruoanvalmistuksessa. Suomalaiseen maatalouteen tarvitaankin ehdottomasti enemmän mahdollisuuksia erilaisten eettisten, ympäristöystävällisten ja terveelliset raaka-aineet takaavien tuotantotapojen tuotteistamiseen, jotta ruoantuotantomme vahvuudet pääsisivät oikeuksiin, niin suomalaisissa ruokapöydissä, kuin myös eurooppalaisilla sisämarkkinoilla. Tuotteistamiselle tulee saada selkeät puitteet EU-tason päätöksillä. Ja tähän päätöksentekoon meidän suomalaisten kannattaa aktiivisesti osallistua, sillä minkä parempaa laatua vaaditaan, sen vahvemmilla me suomalaiset olemme kilpailussa.
Kirjoitus on julkaistu Nykypäivä -lehdessä 2.7.2010
