Lapin Ylioppilaslehti - helmikuu 2009
Iltapäivälehdet ovat koko alkuvuoden kirkuneet, kuinka alle puolen vuoden päästä koittavien eurovaalien ehdokaslistat ammottavat tyhjyyttään. Lööppeihin on vaadittu julkkispoliitikkoja esittelemään edesottamuksiaan. Ja viimein lehtien huutoon on vastattu. Jani Sievinen tuli ulos kaapista eurohuumansa kanssa ja muutenkin parlamenttipaikkoja tavoittelevat puolueet ovat viimepäivinä ehdokasrulettinsa saaneet käyntiin.
Pohjoisessakin vaalitunnelmaa on jo saatu nostatettua, kun vahvimmin tulevaisuuteen uskovat ovat spekuloineet Rovaniemelle täysosumaa ensi kesän vaaleissa. Lapin pääkaupungista piti löytyä ainakin kolme vahvaa ehdokasta matkalle Brysselin koneeseen. Toiveet pohjoisen jättipotista menivät kuitenkin osittain uusiksi, kun kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä, puolueensa vahvin valtti ainoan parlamenttipaikan säilyttämiseksi, jättäytyi leikistä.
Syyksi pois jäämiseen Tennilä ilmoitti, ettei saanut kokoon riittävästi rahaa. Tuntuu hurjalta ajatella, että yksi pitkäaikaisimmista ja omalle aatteelleen uskollisimmista kansanedustajista ei saisi vaalikampanjalleen rahoitusta. Eikö viime kevään vaalirahakohu todella tehnytkään loppua kalliista kampanjoista, vai uhkaavatko julkkisehdokkaat viedä Esko-Juhaninkin palstamillit?
Jos media nostattamallaan vaalirahakohulla ei pystynyt tekemään tuhlailevista kampanjoista loppua, niin ainakin oikeusministeriön vaalirahoitusta pohtinut toimikunta yrittää kovasti päteä asiassa. Se esittääkin, että eurovaaleissa kampanjan hintakatto olisi 200 000 euroa. Toimikunta ilmeisesti ajattelee, että näissä rajoissa nuorillakin ehdokkailla on varaa lähteä vaaleissa ehdolle ja siksi ovat valmiita esittämään sananvapauden rajoittamista ihan lain voimalla. Kallis on demokratian hinta.
Opiskelijaystävällisenkin panos-tuotos suhteen saavuttaminen on vaaleissa mahdollista. Esimerkiksi Kokoomuksen Alexander Stubb käytti äänikuninkuuteen vieneessä kampanjassaan vain kuudesosan rahaa verrattuna kollegansa Kyösti Virrankosken euroa per ääni suhteeseen. Mutta Alex on tietysti Alex.
Eurovaaleissa voidaan joka tapauksessa onnistuneella kampanjalla yllättää. Muutenkin kaikki Euroopan parlamentin ympärille kietoutuvat asiat tuntuvat etenevän yllätyksellisiä ratoja. Edes poliittisen ennustamisen mestarina tunnettu Paavo Väyrynen ei olisi eurovaalikenttiä viisi vuotta sitten kiertäessään osannut arvata, että löytää vielä ennen vaalikauden loppua itsensä ministerinä nuoren ja asiansa osaavan kokoomusehdokkaan johtamasta ministeriöstä.
Euroopan unionin historiassa juonenkäänteet ovat vähintään yhtä yllätyksellisiä, kuin suomalaisedustajien vaiheet ovat kuluneella vaalikaudella olleet. Siitä huolimatta - tai juuri sen ansiosta - EU on todellinen menestystarina maanosan laajuisesta rauhasta, vakaudesta, vauraudesta ja turvallisuudesta. Meidän ei auta jäädä arvailemaan kertomuksen seuraavia käänteitä, vaan meidän on lähdettävä aktiivisesti käsikirjoittamaan maanosamme tulevaisuutta myös suomalaisia sananpainoja mukaan tuoden. Siksi haluan olla mukana kesäkuun vaaleissa – demokratian rahallisesta hinnasta huolimatta.
Heikki Autto
Kirjoittaja opiskelee julkishallintoa Lapin yliopistossa ja on Kokoomuksen ehdokkaana kesän Euroopan parlamentin vaaleissa.
