Yksi päättää kaikkien ja kaikki yhden puolesta?

Kirjoittanut Heikki Autto 03.03.2009 00:39

 

 

Kolumni Lapin ylioppilaslehdessä maaliskuu 2009

Euroopan unionia verrataan joskus pilkallisesti Neuvostoliittoon, mutta harvoin niin tehdään jäsenmaan valtionpäämiehen toimesta. Tshekin presidentti Vaclav Klaus piti kuitenkin unionin puheenjohtajamaan valtionpäämiehenä Euroopan parlamentille kriittisen linjapuheen. Hän syytti parlamenttia legitimiteetin puutteesta ja rinnasti unionin Neuvostoliiton. Parlamentaarikot eivät tienneet itkeäkö vai nauraa; osa marssi ulos, osa osoitti suosiotaan aplodein.

Klausin puhe oli mannaa EU:n kehityksen ja Lissabonin sopimuksen vastustajille. Vaikka Klaus ei puheensa ansiosta pääse eurooppalaisten valtiomiesten Hall of Fame:iin, niin oikeassahan hän on unionin demokratiavajeesta. Irlantilaiset saavat syksyllä perussopimuskansanäänestyksessään päättää koko puolen miljardin asukkaan unionin tulevaisuudesta. Yksi päättää kaikkien puolesta.

Unionin vahvistuminen on kiinni uudesta perussopimuksesta ja sopimuksen hyväksyminen on kiinni Irlannin uudesta kansanäänestyksestä.  Asetelmasta on muotoutunut äärimmäisen tulenarka kysymys, jonka herkkyydestä suomalainenkin ”tikusta asiaa” – EU-keskustelu sai hetkellistä lämpöä keskitalven kovimmilla pakkasilla.

Puolustusministeri Jyri Häkämies totesi, että mikäli unionin tuleva ulkoministeri valittaisiin jäsenmaiden ulkoministerien joukosta, olisi Suomen Alexander Stubb hyvä ehdokas tuohon tehtävään. Sattumalta samaan aikaan Stubbin puoluekaveri, Euroopan parlamentin puhemies Hans-Gert Pöttering ripitti Suomen virallisen ehdokkaan komissaari Olli Rehnin tämän liian innokkaista laajentumispuheista. Soppa oli valmis.

Pöttering säikähti Rehnin puheita Islannin EU-jäsenyydestä, koska vielä vuosi sitten lainarahan voimalla Euroopan omistajina käyttäytyneiden islantilaisten nopeat jäsenyyspuheet, voisivat mahdollisesti ärsyttää luottokriisistä kärsineitä irlantilaisia tyrmäämään Lissabonin sopimuksen jo toistamiseen. Pienet olivat isojen poikien huolet. Nyt Tshekin presidentti uhkaa jäädyttää Lissabonin sopimuksen ratifioinnin siihen asti, kunnes Irlanti on kansanäänestyksensä pitänyt. Siitäkös sopimuksen vastustajat saavat saarivaltiossa uutta voimaa kampanjaansa.

Mikä sitten olisi tähän soppaan se Lissabonin sopimuksen tuoma demokratiavaje, josta sopimuksen vastustajat puhuvat? En tiedä, mutta luulisin, että se on määräenemmistöpäätösten lisääminen neuvoston päätöksenteossa. Jatkossa ei neuvostossa voisi enää yksi päättää kaikkien muiden puolesta asettumalla poikkiteloin. Mutta eikös juuri demokratiassa asioita viedä enemmistöpäätöksillä eteenpäin?

Yksi ei siis voisi päättää muiden puolesta, mutta eivät muutkaan pääsisi päättämään sen yhden omista asioista. Lissabonin sopimuksella on tarkoitus selkiyttää unionin ja jäsenmaiden työnjakoa. Unioni tulee toimia vain siellä, missä jäsenmaiden yhteistyöllä saadaan parempia tuloksia aikaan. Muut ovat jäsenmaiden omia asioita. Näin juuri Lissabonin sopimuksen hyväksymisen kautta vahvistettaisiin sitä todellista demokratiaa, jota sopimuksen vastustajat sanovat peräänkuuluttavansa.

Heikki Autto

Kirjoittaja opiskelee julkishallintoa Lapin yliopistossa ja on Kokoomuksen ehdokkaana kesän Euroopan parlamentin vaaleissa.

Edellinen		Seuraava

Kommentoi